Unelmia, suunnitelmia sekä hitusen hikoilua

Tänään suuntasin naapurimme kanssa kohden Loviisaa. En arvannut kuinka hieno päivä tästä tulisikaan, kun aamulla lähdimme matkaan.

Ajatuksenamme oli käväistä Loviisan Kappelissa (http://www.loviisankappeli.net/)  hakemassa vanhoja ikkunoita kasvihuonetta ja kesäkeittiötä varten. Ystäväni oli vinkannut minulle, että sieltä voisi hakea näitä unelmien toteutuspalikoita ilmaiseksi. Myöhästyimme kuitenkin päivällä. Muilla, nopsajalkaisemmilla, oli ilmeisesti saman suuntaisia unelmia. Tästä emme kuitenkaan suuresti harmistuneet. Saimme kuitenkin vilkaista tätä upeaa rakennusta ja nähdä vilauksen siellä käynnissä olevasta mittavasta restaurointityöstä. Pakko päästä näkemään paikka, kun se jonakin päivänä saadaan valmiiksi.

Koska olimme Loviisassa ja koska en aiemmin ollut sinne eksynyt oli meidän toki pakko käydä vilkaisemassa myös kaupungin vanhaa keskustaa. Huh huh!  Ihania vanhoja taloja ja pieniä vilauksia vehreistä, kukkivista puutarhoista. Ja jos ikänä eksyt Loviisaan, niin tässä kohde, jota et voi jättää väliin: Tuhannen Tuskan Kahvila / Loviisan Liisantalo (http://www.liisantalo.fi). Järisyttävän hieno paikka nauttia talon viehättävällä sisäpihalla kupillinen kahvia ja esimerkiksi "Herrasväen herkku" - suolainen munkki, jossa täytteenä riisiä, sieniä ja yrttejä. Suussasulavan hyvää! Eikä minulle rehellisesti sanoen tule toista paikkaa Suomessa mieleen, jossa palvelun lämminhenkisyys ja omistajapariskunnan asialleen uskoutuminen yltäisi samaan kuin täällä. Täydet viisi tähteä ja iso, lämmin ajatus Loviisaan sekä muutama extrapiste paljaista varpaista.

Ja sainhan samaisesta kahvilasta myös uuden unelman pyöriteltäväksi päähäni. Sisäpihan kiveys oli niin hieno, että sellainen on joskus vielä saatava omallekin pihalle. Vaikka ihan pienelle alueelle edes, pliis!

Ikkunoita emme siis Loviisasta saaneet, mutta toki meillä oli varasuunnitelma niiden suhteen jo valmiina. Paluu Villa Hattaralaan, jossa meitä jo odottikin naapurimme tuttava. Hänellä oli mukanaan yksi mallikappale ikkunoista, jotka he remontin yhteydessä olivat omasta talostaan poistaneet. Hetken aikaa kauppoja hierottuamme päädyimme asiassa yhteisymmärrykseen ja nyt me onnelliset naapurukset omistamme 50 ikkunaa unelmiamme varten. Huominen saattaa mennä suunnitellessa, mittaillessa ja piirtäessä. Nähtäväksi jää käytänkö omat ikkunani haaveilemani kesäkeittiön seiniin vai johonkin muuhun - lasipaviljonkiin, kasvihuoneeseen, "pihalyhtyyn"...

Unelmia ei koskaan voi olla yhdelle päivälle liikaa, mutta pitäähän sitä välillä "kuntoillakin". Tartuin siis lapioon, talikkoon sekä haravaan ja kävin pihatien kimppuun. Hiki tuli, mutta nyt on (ainakin toistaiseksi) pihatien epämääräiset ratamot ja muut penteleet saaneet kyytiä. Lopputulos on siisti ja sitä katsellessa voi vaikka haaveilla niistä noppa- ja mukulakivi käytävistä.

- Mika -